Taas onnistuin hävittämään pitkän sepustuksen viikosta. Luulisi, että nyt olisin jo ymmärtänyt tallentaa välillä... Huoh.

Ensimmäinen viikko on sujunut ok. Kipuja ei paljoa ole ollut, kiitos burana 600 ja para-tabsien. Kutinaa rintojen sivuissa ja kainalossa on ollut sitäkin enemmän. Se on jauhoittunut kun olen rasvaillut bepanthenilla. Aloevera on ollut aivan turhaa tavaraa, tuntuu, että kutina vaan pahenee sen kanssa.

Aika on sujunut hitaasti ja rauhallisesti. Olen katsonut ahkerasti telkkarista hömppäsarjoja, tyhjentänyt digiboxia, lukenut ja käynyt muutaman kerran päivässä rauhallisella kävelylenkillä.Kävin laittamassa kuntosalijäsenyyteni jäihin kuukaudeksi, etten innostu kokeilemaan liaan aikaisin.

Kävin ostamassa toiset rintaliivit jotta saisin pestyä nämä sairaalasta saadut. Löysin ihan kivat, merkkiä shock absorber. Niissä on vähän liian kapea kuminauha alhaalla ja koska ne ovat muotoon ommellut, menee sauma suoraan nännin päältä. Ratlkaisin ongelman tunkemalla sideharsotaitoksen liiviin nännin suojaksi. Muuten tuki on hyvä eikä ne litistä rintaa muodottomaksi. Ja ne on helppo pukea päälle.

Torstaina ilmestyi haavateipin viereen vasemman rinnan kainalon puoleen vesikello, joka pian täyttyi verellä. Annoin olla ihan rauhassa. Se sitten puhkesi suihkun jälkeen eilen ja nyt siinä on päällä sideharsotaitos. Huomenna on haavahoitajan tapaamien tikkien poiston merkeissa aamulla, joten jos siinä jotain ongelmaa on, silloin kuulen.

Sain myös menneellä viikolla kunnon nuhan. Aivastelu ei ole mukavinta puuhaa, mutta ei niin kamalaa kuin pelkäsin. Totesin, että kun aivastuksen antaa rauhassa tulla, enkä yritäkään hillitä pärskähtelyä, se ei ole niin kivuliasta. Onneksi olen sairaslomalla jo valmiiksi. Mietityttää miten haavat reagoivat paineeseen.