Taas sataa lunta. Vieläkään en uskalla tehdä lumitöitä. Viimeksi kun yritin, tulivat rinnat niin kipeiksi, että jouduin kaksi päivää lepäämään ja syömään särkylääkkeitä.

Ajattelin, että marraskuu on hyvä aika leikkaukselle, kun lumi tulee kuitenkin vasta tammikuussa ja silloin saan nauttia ulkoilusta lumitöiden merkeissä. Koko sairaslomani ajan on ollut pakkasta ja lunta on satanut samalla tavalla kuin viime talvena tammikuusta lähtien.

Olen ollut kuukauden nyt urheilematta. Kotona olen saanut kehoituksen käydä kävelemässä ja leikkiä wii-fitillä. Olen kuulemma niin äkäinen kun en saa riittävästi liikuntaa. Joka päivä olen pyrkinyt kävlemään askelmittarin kanssa 10 000 askelta, mutta kaipaan kunnon hengästymistä, hikoilua ja saunomista. Kävellessä syke ei juurikaan nouse, ehkä ylämäessä jonkin verran, mutta ei siitä kunnon euforiaa saa.

Olen lueskellut muiden blogeja leikkauksesta ja paranemisesta. Kuulostaa pelottavalta, kun toisilla on kestänyt useita kuukausia ennen kuin haavat ovat parantuneet kunnolla. Omat haavat näyttävät ihan hyviltä, ovat aika hyvin arpeutuneet, enää pari pientä rupea on jäljellä, muuten ihan siistiä arpea. Maanantaina on leikkaavan kirurgin tapaaminen, katsotaan saanko luvan ryhtyä elämään suht normaalia elämää.

Maanantaina loppuu sairasloma. Juuri kun opin rentoutumaan ja olemaan tekemättä mitään. Ei oikein inspiroi töihin meneminen, mutta toivon, että kun vauhtiin pääsen, on siellä ihan mukavaa. Pidän työstäni, joten ei sen pitäisi ihan kamalaa olla. Ja kohta on joulu.